=( / =)
Must tuntuu että viikot menee todella nopeesti, kun on jokapäivä jotai tekemista 😀 Nyt mun elämä taas maistuukin elämältä kun tullu paljon taas tehtyy. Lauantaina Linnanmäellä ja siellä ehkä sain koottuu päässäni hiljaa mielessä itteeni, totesin että nyt mä saan vihdoin olla vapaa ja oma itteni, jota en oo nyt vähä aikaa ollut. Se on johtunut ihan siitä kun mun elämää on määrätty, painostettu olemaan joku muu mikä oon. Se on vittumaista voin sen nyt sanoo. Nyky elämä tuntuu ihanalta, oon vihdoin oikeesti onnellinen ja tunne että joku oikeesti pitää huolta ja rakastaa mua just sellasena kun oon. Ei tarvi esittää mitään toista. Mitä näihi mun itku kohtauksiin tulee niin mä tiedän että itku voi auttaa, mut se ei tua isää takas enään tähän elämään, mä nään sen sitten toivottavasti tuolla jossain. Itsetuhoiset ajatukset on pikkuhiljaa jääny miettimättä, koska enään ei ole tarvetta niille, vaikka mä välillä mietinki että mitä jos…. mitä jos lähtis? Mut todellisuudessa en pysty tekemään en vaan pystyis. Kai se on siitä kun Isä tehnyt ja sit miettii sitä tuskaa mikä mulla vaikka siitä on tullut, niin en mä vois mun rakkaille sitä tehdä.
❤: Erika