Ajatuksia
Välillä kun saa miettimisaikaa, niin mietin kaikkista eniten pääasiassa maailman menoa, en tiedä miks mut se vaa ajattelumaailmassa tulee. Mä en tiedä miks mulle tulee aina joka joulut, uudetvuodet, ja tammikuun eka päivä surullinen mieli vaikka joulu ja uusivuosi pitäis olla juhlaa, mut mulle ei oo sisälläni mä itken silloin, ainakin tammikuun eka päivä, ehkä mun ei pitäis ajatella sitä koskaan, mut se tulee automaattisesti jo. Ja kukaan ei ymmärrä että se päivä ei oo mulle helppo vaikka näytän siltä mut todellisuudessa oon itkenyt aina jossain pienessä nurkassa, yksin, salaa, niin ettei ketään nää koska kaikki ajattelis että ”Toi on nolo, kun itkee” ja kaikkee muita ilkeitä sanoja, joita ne sitten huutelee mulle. Mut ne jotka huutelee niin ei tiedä kuinka rikki oikeesti oon ollu vauvasta asti. Mä tiedän että tuun selviimään elämästä, ja pärjäämää tälläsenä kun oon. Oon vaa oma itteni, vaikka se ärsyttää ehkä jotakuta. Vaikka välillä oon iha kauhee ja en pysty itkuani pidättelee, nii osaan mä se kivaki ja iha seko olla, mä tiedän että tuun joskus näkemään mun isän joskus tuolla taivaalla pilven reunalla, vaikka se kuolema pelottaa mua iha helvetin paljon, mut seki on joskus kohdattava. Mä meen eteenpäi mun elämässä ihan niiku mä haluan, kukaan ei voi mun puolesta päättää miten elän.
♡: Erika