Elämää vauvan kanssa
En oo pitkii aikoihin kirjotellu tänne. Mun elämä on nykyää pienen nappulan kanssa touhuumista ja välillä nukkumista :3 Huge ilmotti kohta 3 kk sitten että tulee maailmaa ja niihän sieltä tuli ihana, rakas pikku prinssi ❤ Ajattelin että vauvan kanssa eläminen olisi helppoa, noh onhan tää joo välillä mut välil saa taas hammasta purra et selvii edes jotenki päivästä. Jotenki on tullu oma lapsuus mieleen, tunnen että mua ei haluttu. Mut niin eii sais tuntea, tuntuu vaa jotenki välillä kun kattoo Hugea nukkumassa nii miettii että oonkohan mä tolle ihmisen alulle hyvä äiti. Tuntemukset on ollu taas iha vuoristorataa välillä kun yksin mietin suihkussa. Mitä Hugelle kertoa kun alkaa kyselee omasta oikeesta vaarista, miks ei oo täällä enää? Mietin pysynkö kasassa hänen nähden. Vai murrunko? Mun elämä ei oo nii ruusuista kun aina oletetaan, mä oon nuori en mä voi kaikkea tietää mitä lapsen kanssa pitäis tehdä. 😢 Mut sen ttiiän tuun antamaan Hugelle parhaan mahdollisen lapsuuden opetan että häntä rakastetaan ja kunnon käytöstavat.
❤ : Erika