en taas tiedä mikä on!
Kello lyö aamuyötä, ei väsytä. Asiat pyörii päässä, joitten ei tarvis edes pyöriä. Ajatukset siitä että oon huono, iha epäonnistunut kaikissa asioissa. Miks kukaan edes rakastaa mua tai haluu mut? Enhän mä edes osaa mitään tai halua tehdä, vaikka toiset haluaisi. Musta tuntuu aina että joudun pakotetuksi, vaikka en näyttäisikään sitä että oikeasti en tykkää. Hoidan aina ite ajattelut…. vuonna papu kun ekan kerran pakotettiin kaikkiin hei haloo olin vasta lapsi, mut ei kukaan sitä tajunnut. Kaikki luuli että heti kun löytään jonkun nii se on valmis kaikkiin vaikka olisi vasta lapsi. Näin oon ainaki omasta kohdasta huomannut silloin vuonna papu. Välillä vaa mietin että riitänkö tälläsenä? Riitänkö minä itsenä?