En tiedä mihin olen menossa
Tän raskauden aikana mun mieliala on heitelly laidasta laitaan, eikä kukaa näytä kiinostuvan miten oikeesti voin. Välillä vaa pistää ajattelee että mitä jos oon ihan yksin tän vauvan kanssa mitä jos en osaa olla äiti? Mitä jos vaa hylkään ja en oo tuntevinaan sitä lasta synnytyksen jälkeen? Mitä jos….. mitä jos…. mulla pyörii ajatukset nyt vallan muualla missä pitäis välillä oon onnellinen ja välillä iha rikki. Ehkä se vaa kuuluu ajatteluun. Mä kerron heti kun mun baby oppii ymmärtämään että missä on hänen oikee vaari. Mä en tiiä pystynkö siihen mut se on pakko haluan että mun lapsi oppii elämään asian kanssa että on suojelija tuol korkeella taivaassa. Välil tuntuu että tää lapsi ei oo toivottu maailmaa että mua sit jotenki laiminlyödään että oon jotenki nuori äiti tai ku en osaa kasvattaa. Ehkä paineet siinä kasvaa mut ajan kanssa ehkä oppii elämää pienen vauvan kanssa. Silti musta tuntuu et mitä jos en oikeesti osaa hoitaa jos yks kaks kuolee kohtuun. Mua on alkanut pelottaa tää raskaus ku miettii mitä kaikkee vaaraa on olemassa. Mut eii pitäis ajatella et tulee huono äiti. Kaikki on erilaisia jopa mä.
♡: Erika