olenko hukassa vai etsimässä itteeni?!?
Jotenki tuntuu taas että maailma romahtaa ympäriltä. Kaikki asiat jotenki tuntuu nii kaukaa haetulta, mutku haluis vaa olla ja hengittää. Välillä tuntuu et en tiedä kuka olen, miks oon täällä, missä mun paikka on? Niihin kaikkiin en välttämättä koskaan saa vastausta mut toivois vaa saavansa. Mä tiedän että en oo maailman helpoin ihminen, just sentakii kun oon mikä oon 🙁 mä tiedän että teen virheitä, mut en puhu niistä koskaan. Mä oon saanu mun elämän aikana saanu pettyy aina joka ikinen kerta, koska oon tällänen mikä oon. Mulla ei oo koskaan ollu kavereita just tän mun olemuksen takia, ja nyt kun on parasystävä jolle jakaa mun mietteitä, on joku joka kuuntelee. Tuntuu ihan oudolta. Mun ei pitäis ajatella mitää pahaa, koska tiedän että mun on hyvä olla täällä nyt mulla on perhe, ihana rakastava poikaystävä, joka ei aliarvioi mua mitenkään, pitää huolta ja haluaa että mulla on hyvä olla. Välil vaa herää siihen että millanen äiti omille lapsille on vai voinko edes saada lapsia? Pelottaa jo ajatus siitäkin. Koska omalla äidillä on ollut vaikeuksia saada lapsia, niin pelottaa tuleeko sama kohtalo myös mulle. Kun mä nii haluisin joskus perustaa perheen, mut ajatus lapsen menettämiseltä vaikeuttaa ehkä jotenki sitä ajatusta että musta koskaa tule äitiä. Pelottaa että tuotan pettymyksiä ihmisille. :'(
♡: Erika