Tiedän että pitäis unohtaa!
Pari päivää mulla on tullu mieleen kaikki vanhat jutut kaikki pahat. Mun elämässä kun on vaa sattunu oikeestaa tähä asti pelkkää pahaa… Joo mä tiedän että pitäis päästä yli ja kaikkee, mut ei vaa kaikesta pääse. Ei ainakaan jos kyse on pakottamisesta ja yrittämisestä. Joo olin nuorena tyhmä ja kakkkee kusipää. Arvet jää ikuisiks ajoiks eii niistä pääse yli vaikka haluis. Tuntuu välillä et kaikki ei hyväksy mua jos tietää mun menneisyyden, kaikki vaa luulee et oon se Jakosen huora joka käy jokaselta yrittämässä. Mut nii se ei oo, vaikka mua on kiusattu, kiusaajat ei vaan tiedä mitä oon joutunut kokeen ehkä jollekki jolla on täydellinen perhe ja ystävät jolle voi puhuu, mut mulle ei mua on ns. Hakattu jos en halunnu ottaa suihi, jos en halunnu seksiä kun mulla oli paha olla. Kukaan ei tiedä jos ei joudu kokee sitä itse millanen helvetti se on. Kyllä mä nyt tykkään mun elämästä on tasapainoo, ihana poikaystävä, Niko tossa vierellä. Kavereita sit ei enää tarvikkaan, koska jos ei mua hyväksytä sellasena kun oon nii en tarvi ns. Hetken kavereita vaan. Mul on ihana perhe, oikeestaan äiti ja mummi ja vaari vaan. Äiti ei edes tiedä mun menneisyydestä mitään, mut ei sen tarvikkaan. Mulla on nyt kaikki hyvin välillä vaa menneisyys painaa mieltä.
♡: Erika