Sua ympäröi muurit, mä ymmärrän sen,
Mut muurejakin kaadetaan.
Mä lähemmäks tuun, sä kauemmaks meet.
Sä et pysty hengittämään.
Kovaa vauhtia se joulu on tulossa, aamulla on jo pakkasta ulkona. Kauhee stressi kaikista lahjoista ja sun muista. Toivottavasti tästä joulusta tulee mun jouluista kaikista paras. Joulukuun 27 päivä on se vaikein mulle toinen on 1.1. silloin elämä pysähtyi, ja pysähtyy edelleen eniten harmittaa etten saanut tutustua isään, mut kaikki täältä lähdetään, jotkut vain vähän turhan liian aikasin. Oon aina vuodesta toiseen ollu yksikseen tän surun keskellä, ei oo ketään ollut siinä rinnalla joka ymmärtäis mua eikä varmaan koskaa tuu ymmärtämään. Nyt on, kumpa vaa osaisin puhuu…… helpommin sanottu kun tehty. Mä tiedän itekki etten oo mikää helpoin tapaus, sentakii ehkä jotkut vihaakin mua 🙁 Mä en asialle voi mitään, että oon niin kiintynyt toiseen ihmiseen, vaikka tiedän ettei pitäis niin kiini olla. Palataan ajassa pari vuotta taaksepäin, olin teini, tyhmä sellanen kaikkee piti kokeilla, vaikka en nyt mitään paljoo mut olis voinu kokeilutki jättää väliin. Nimittäin vuonna -09 silloin menin vääriin porukoihin, väärät ihmiset tuhlas mun aikaa, ja siitä seurauksena itsetuhoiset miettimykset, raiskaukset ja salaisuuden pitäminen. Mun hyväksikäytöstä ei vieläkään tiedä kukaan muu kun Niko ja mun paraskaveri Heidi en tiedä miks oon pitänyt sellasen ison vakavan asian salassa, se on johtunut varmaan siitä että mua ollaan uhkailtu ja pakotettu tekemään asioita joita en olisi halunnut tehdä, jos en tehnyt niin oli automaattisesti riitaa tai että mulla on toinen kun en halua tehdä jotai mikä ei oo kivaa musta. Mut munhan mielipidettä ei oo koskaan oikeestaan kuuneltu. Mut nyt kaikki on onneks toisin, mul on tasapainoinen elämä nyt, oon saanut nyt oikeestaan viettää mun ”lapsuuttani” mitä joskus silloin muuttuikin heti joksikin muuksi kun oli.