Epätoivossa
Mä oon nyt kohta kolme viikkoo elänyt epätoivossa. Pelottaa, ahdistaa kaikki vaa vähä ärsyttää nyt valitettavasti, en yhtää tiedä mitä mun pitäis tehdä jos vaikka oonki raskaana. Jäisinkö yksin sen vauvan kanssa? Lähtiskö ihmiset mun luota kun saisivat tietää? Ruvettaisko mua pitämää huonona äitinä? En tiedä miks tollaset pyörii mun päässä. Jotenki vaa on todella ristiriitaset aallot nyt meneillää, vaikka olisin nii en todellaa tappais sitä tottakai mä pitäisin sen sitten. Olis toivottu. Jotenki vaa ajatus vauvasta pelottaa, siinä pelottaa just se että osaanko sitten olla hänen kanssa, osaanko olla oikeesti se äiti, joka lapsi tarvii. Tunteet nousee vaan nii paljon pintaa. Yks on ainakin se että kun mulla ei oo ollut isää, jotenki tulee pahamieli itelleen että mun lapsella ei oo vaaria 🙁 Jotenki oon taas ruvennu miettii mun isää todella paljon nyt kun jos tällänen tilanne on. Mä oon ehkä jotenki aina nii sisimmässä nii vihanen ku eii oo sitä omaa isää ollu koskaa siinä lähellä kenestä ottaa mallii.
<3: Erika