miettimyksiä?
Jälleeen tollanen otsikko :'( Älkää kysykö mistä mut kaipuu ja ikävä kolkuttaa taas olkapäätä. Välillä tulee sellanen tunne et mitä jos maailma olis parempi ilman mua? En tiedä. En todellakaan taas tiedä, tuleeko masennus kun mietin tollasia? Välillä vaan tuntuu tolta. Vaikka nyt mun maailma onkin ihanaa ja haluun taas elää elämää eteenpäi, koska Niko ja Zico ♥♥. Mut joskus öisin viel ajatukset pyörii lähdössä ja isässä. Ihan kun kukaan ei halua puhua siitä mitä tapahtu ihan kun se olisi tabu. Olisiko pystytty estämään kuolema? Miltäköhän mun elämä olis tänä päivänä jos isä olis jääny mun elämää? Kukaan ei tiedä eikä tuu koskaan tietää. Hän ei oo kertomassa täällä sitä 🙁 Välillä tuntuu että on ilmaa kaikille kukaan ei valitettavasti nää mun sisälle että onko kaikki hyvin, vain mä tiedän sen, mut kun ei kaikki aina ole. Jokanen synttärit ja uudet vuodet on helvetin vaikeeta vaikka en sitä näytäkkää kenellekkää, haluan vain näyttää että oon iso tyttö enkä itke kun kaikilla muilla on hauskaa. Kiitos ja kuitti tänä päivänä taas tuli purattua.
♥: Erika