My Dad
27.12.1964-1.1.1997
Parahin isäni missä sä nyt sit oletkaan
On aika raottaa taas auki muistojen ovea
En ole pystynyt ilmaiseen itseäni ääneen
Tätä aiemmin mut nyt on pakko kertoo tälleen
Ees kirjottamalla mun ajatukset paperille
Kun en pysty purkaa tunteit ees kellekkää kaverille
Salettiin ne ei ymmärtäis laisinkaa mitä tarkotan
Ehdottas vaan suruun sitä anttilan alkoa
Mutta en mä sure kuhan mietin vakavasti
Minkä takii isä menit pois oliko vaan paras niin
Koska mä näin sun tuskas kun katsoin silmiisi
Väitit et oot ilonen silti sun silmäs kiilsi niin
Ihan ku haluaisit vaan jotain mitet voi saada
Varmaan tarkotitkin tätä eli ikuista rauhaa
Sen jälkeen ku poliisi kerto olit kuollu saunaan
On niin pirun vaikee enää kaiken tuskan jälkeen nauraa
Oon nyt miettinyt kovin paljon isää, En tiedä miks mut musta tuntuu et mitä vuosia tulee lisää nii sitä enemmän haluisin tietää isästä kaikki tärkeet asiat. Mut vaikee tietää kun ei kukaan kerro siitä mitään. En tiedä miks, mut ei mulle oo mitään kerrottu. Ihan kun kaikki haluis vaan jatkaa elämää, joo ymmärrän et kaikki haluu jatkaa elämää eikä muistella, jos toinen on tehnyt itsemurhan. :'(
Mut mä haluisin tietää että miks, miks lähti niin varhain, olinhan sillo jo 1-vuotias, mut silti liian aikaisin lähti pilvien päälle. Ehkä sentakii oon välillä ongelma kaikille, oon vaan kaikkialla tiellä koska ei oo ollu sitä isähahmoo joka olis kuria pitänyt. Jossittelut ei auta, tekemättä ei saa tekemättömäksi. Mulla ei ole isää, ja se on hyväksyttävä, vaikka se tuntuu karulta mutta näin on. Vaikka ei ole isää, niin mulla on enemmän mitä oonkaa toivonut, nimittäin ihana parisuhde. Vihdoin ihana. Ihminen jonka haluan pysyä mun vierellä loppuun asti, must tuntuu ekaa kertaa elämässä että joku oikeesti haluu huolehtii musta ja pitää kiinni, eikä päästää irti. Vaikka nyt vasta ollaan oltu 4 kuukautta yhdessä niin musta tuntuu että ollaan oltu jo ikuisuus. Ei mulla tälläkertaa mitään muuta.
♡: Erika